tiistai 28. syyskuuta 2010

läsnä



Ruokaa on nyt pakastimessa ja jääkaapissa sen verran että voin hyvällä omallatunnolla olla poissa kolme vuorokautta. Viikunvaihteenkin melko varmasti puuhastelen kotitalollani, mutta silloin lapset ovat isänsä luona. Ystäväni tulee yökylään tänne niin lasten ei tarvitse olla aivan yksin. Varsinaista lapsenvahtia he eivät enää tarvitse, itsenäisiä ja omatoimisia kun ovat, lähinnä vain aikuisen läsnäoloa.

maanantai 27. syyskuuta 2010

arki jatkukoon

Laitoi iltapäivällä perunalaatikon uuniin muhimaan ja läksin koiruuksien kanssa metsään. Siellä kuljeskellessani muistelin edesmennyttä ex-miesystävääni. Kuinka usein me yhdessä liikuimmekaan luonnossa, hän metsästäen tai kalastaen ja minä sienestäen tai marjastaen. Kuinka usein istuimme tervastulilla kahvin keitossa, makkaraa paistaen. Minua surettaa hänen lyhyt elämänsä, miksi ihmeessä sydämen täytyy pettää 47 vuotiaalta.


Kulkiessani metsässä keräilin sieniä ja hyräilin Ankin kappaletta 'Niin aikaisin' ja yritin olla itkemättä. Mutta ei kai sille mitään voi kun surettaa. Surulla ja itkulla on aikansa, niin kuin myös onnenkyynelillä ja naurulla.


Aurinko oli jo laskemassa kun palailin kotiin. Ruokakin oli hyväksi hautunut ja söin lasteni kanssa itseni ähkyyn. Toivon elämän jatkuvan ja sienet ovat jo kuivumassa talven herkkuihin.


En osannut you tubelta sitä Ankin kappaletta tähän laittaa vaikka olisin nyt sen halunnut.

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole...

Pitkäaikainen ystävättäreni soitti aamusella. Hän kertoi itkien, pikkuveljensä kuolleen sairaskohtaukseen. Voi että se koskeekin, sillä seurustelin hänen kanssaan vuosia sitten. Eikä minulla ole sitä miestä kohtaan mitään negatiivista hanpaankolossa, päin vastoin, kunnioitin häntä hyvin paljon. Emme vai sopineet yhteen ja erosimme ystävyksinä.


Kuinka tämä elämä sitte voikaan olla hektinen ja lyhyt, hän oli vasta 47 vuotias. Voi kun osaisin lohduttaa ystävätärtäni sekä hänen äitiään, sillä tiedän heidän surunsa suuruuden. Ainut lohtu minulle on että hän kuoli rakkaimman harrastuksensa parissa. Hän oli henkeen ja vereen eräMies. Luonnossa liikkuminen, metsästys ja kalastus oli hänelle koko elämä. Olen  kiitollinen niistä  yhteisistä hyvistä hetkistämme jotka olen tallentanut sydämeeni.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Varpuleita ja pokeria

Onnelisesti ja ehjänä kotosalla.
Viikonvaihteeesta muodostuikin todella vauhdikas. Kotimatkalla vähän ennen Suonenjokea meinasi tulla lähikontakti hirven kanssa. Että osasikin tulla vauhdilla eteen, onneksi autossa oli kunnon jarrut ja matkatavarat takakontissa, muuten ne olisivat tulleet niskaan. Tosin käsilaukku sekä takkini kyllä lähtivät lennokkaasti penkiltä jalkatilaan. Enpä ole niin läheltäpiti tilanteessa ennen ollutkaan, tärisin vielä Kuopiossakin.


Käväsin sitten kotosalla kiireesti saunassa, sillä onneton lupauduin kuskiksi mp.kauden päättäjäisiin Kajaaniin. No mikäs siinä auttoi kuin vain lähteä sinne ajelemaan. Kuopuskultaseni oli minulla seuralaisena ja yövyimme keskustan hotellissa. Hauskaahan kerholla tietenkin oli, lauloimme vaihteeksi karaokea, niin että molemmilla oli aamulla kurkkukipeänä.Tulomatkalla pari hirveä juoksi tielle mutta onneksi niin kaukana että siinä ei hätäjarrutuksia tarvinnut tehdä, silti kyllä hiljensin vauhdin. Koskaan kun ei voi tietää kääntyvätkö ne takaisin.

Käväsin vielä illankähmässä sienimetsässä repullisen noutamassa, sillä pakkasta taitaa jo tännekkin tulla ja siihenpä se sienestys miltei lopahtaakin. Kajaanissa yö olikin tosi kylmä ja aamusella auton ikkunat olivat jäässä. 

Paloman varpulit toivottavat onnea varpulikisan parhaimmistolle. Ja plätylle olisi tässä pokerikäsi, jolla varmasti olet saapa sen hävinneen kuvan.



torstai 23. syyskuuta 2010

Lossivahti

Nyt on viikkosiivous suoritettu, ruokaa valmistettu pakastimeen asti ja sieniä kuivatettu talven herkkuihin. Piti vielä päivällä käväistä metsikössä hakemassa satsi tatteja, nekin on jo kuivumassa. Pitkästä aikaa oli virtaa tehdä jotakin, kun tuo kolari ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat vieneet voimia liiaksi.

Päätin jo että lähden Jyväskylään kun en vielä ole nähnyt uutta mummutettavaani ja samalla tulisin Lossivahdissa käymään. 

Nyt kuitenkin kävi niin ettei lasteni isä metsästyskiireiltään haluakkaan tytärtään luokseen , vaan ainoastaan poikani metsästyskaverikseen. Kuopukseni on ollut enterorokossa jo viikonpäivät ja hänellä on vielä joitakin näppyjä. 
En siis voi lähteä tyttäreni pienokaisiin sitä tartuttamaan.

Vähäkös harmittaa, sillä itse olin toista viikkoa flunssassa enkä voinut mennä silloinkaan vastasyntynytta katsomaan.

Vietän siis viikonvaihteen kotosalla kuopuksen kanssa. Hän jo kyseli, että mitä hauskaa keksittäisi viikonlopuksi. No ainahan sitä jotakin hauskaa aikaseksi saadaan.

Toivon teille kaikille mukavaa viikonvaihdetta Lossivahdissa.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Sekametelii...

Kävin sitten etsiskelemässä soppatarpeita metsiköstä. Ensin en löytänyt juuri mitään, ajattelin että nyt täytyy sitten kerätä punikkitatteja ja tehdä mustaa sienisoppaa. 
Sitten huomasin yhden hyvän lampaankäävän, no se on vain kahden tähden sieni, mutta kelpaa sekasienisoppaan sekä muutamia kahden tähden koivuhaperoita.
On se sitten muuten kumma kuinka hyvä mieli tulee, kun löytää joitakin todella hyviä sieniä. Ilokseni löysin vaaleaorakkaita ja herkku- sekä voitatteja sain repuntäydeltä. 
Lopulta oli lähdettävä kotiin, sillä en olisi pystynyt kantamaan yhtään painavampaa saalista. Sieniä tuli niin runsaasti, että osan voin kuivata talven sieniruokia varten. 
Sekametelisoppa porisee ja nälkä on jo aivan kamala.

Sataa, sataa ropisee...

Täällä on oikea koiranilma.
Käväisin kuopuksen kanssa arvauskeskuksessa, kun hänellä on ollut jo viikon ajan näppyjä. Epäilivät endurorokoksi ja määräsivät tabuja. Kävimme ne tietenkin heti ostamassa ja juuri kun olimme lähdössä apteekista lääkäri soitti peräämme ja kertoi ettei ne lääkkeet sovikaan siihen rokkoon. Itse asiassa siihen ei edes ole lääkkeitä. just joo...Ottivat kuitenkin lääkkeet takaisin apteekkiin. huoh... että semmoista meille. perk...

Kastuimme sitten aivan läpimäriksi, mutta kotimatka oli kuitenkin todella hauska. Hulluteltiin, hupsuttiin ja nauraa kutkatettiin sateessa. huimat??? Tai en tietenkään mä ole huima, mihän olen hieno leidi??? vaan tuo kuopuskultasein on aivan mahdoton. Välillä hän sanoi ettei tunne mua ja siirtyi hiukan sivummalle... kummallinen kakara. Juoduin melkein huutelemaan; Äitikultasi täällä, odota nyt lapseni mua!!!

Taidan käväistä koiruuksien kanssa metsikössä, sinne on varmasti noussut uusia tatteja, lupasin laittaa illaksi tatti-juustokeittoa joka on lapsieni herkkua. Nyt sitten tuli näläkä...

tiistai 21. syyskuuta 2010

miitinkimieli...

Olen niin kahden vaiheilla tästä viikon vaihteesta. Mennäkkö kotitalolleni jatkamaan remppaa vai lähteäkkö miitinkeihin. Jos miitinkiin kumarran niin remppaan pyllistän, tai toisinpäin. No toisaalta siellä on 'työmiehet hommissa ja pystyn ensi viikolla tekemään viimehommat ehkä loppuun'  tekisi mieleni nähdä kaikkia bloggajia taas kerran ja tuntea se  "yhteisyys" joka meille muodostui ja vahvistui tämän uuden foorumin kautta. Vaikka myönnänkin etten ole ollut kovinkaan aktiivinen, sillä minun on oltava monessa muussakin mukana. (ontuva puolustus) huoh.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ikärasismia

Näin se sitten menee. Olen laittanut itselleni riman kumppanien ikäjakaumasta 47-57 Eikös silloin kaikki nelivitoset ota yhteyttä ja haluaisivat tutustua lähemmin. Mutta se vain jotenkin arveluttaa nuo nuoret miehet. Millainen elämänkokemus ja arvot heillä 'nuorilla' oikein on ja kuinka pystyisin itse hyväksymään että olen heitä vanhempi, miltei 'puumanainen' huoh... 
Minulla on jo ikäisteni kanssa ihmettelemistä. Kuinka suppea onkaan monien heidän elämänkokemus ja suvaitsevuus. 
Itse olen elänyt täyttä elämää ja enkä suinkaan vain yhtä. Tuntuu että elämässäni on tapahtumia sekä kokemusta ainakin kymmenen ihmisen edestä. Mutta se on vahvistanut luonnettani, suvaitsevuuttani, ymmärrystä ja rakkautta lähimmäisiäni sekä itse elämää kohtaan. 
No tuo nuorten kaa deittailu kuitenkin voi olla itsetunnolleni liikaa. Nyt taidan katsella ihan itse kapealla tsuumilla. Ikärasismia tämäkin kai liennee. hih...

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

ohi on

Vihdoinkin kotona ja leikkaus on ohi. Jonka piti kestää noin tunnin jonka jälkeen pääsisin kotiin. Jouduinkin jäämään sinne yöksi sillä särkylääkkeet olivat kuulema voimakkaita  ja sanoivat, että aamusella klo. 7.00 vaihtavat vielä uudenlaisen kipsin. Kerroin heille että yhdeksältä minulla on sovittu aika kaupungille erääseen toimistoon ja illalla luvattiin ettei ole mitään hätää, kerkeän vallan mainiosti yhdeksään.
Aamusella seitsemän maissa kyselin kipsin vaihdosta ja hoitajat totesivat ettei vaihtaja tule kuin kahdeksalta , eikä koneet kuulema kerkeä lämmitä määräaikaan mennessä.. just joo.
Turhaanpa pyörin siellä sitten valveilla ja kuuntelin kuorsausta vieruspediltä. Joudun sitten ma.aamuna uudelleen hospitaliin kipsin vaihtoon. Kivahan tu kun on taas jotakin varattua ohjelmaa jo ensiviikoksikin. Ettei tarvitseruveta sitä keksimällä keksimään. Jospa tämä käsi nyt paranisi pikaisesti, sillä nyt tällä ei todella saa minkäänlaista otetta. Peukku ja etusormi on kipsattu ja paketti on niin valtava ettei se sovi minkään takin hihaan.

Biodiversiteetti

Mikä mahtava ilma, käväisin taasen metsässä vanhemman koirani kanssa. Kun en oikein uskalla nyt päästää nuorempaa vapaaksi vähään aikaan. Siellä vierähtikin useampi tunti ja sain melkoisen saaliin herkku-ja voitatteja sekä haperoita. 

Tässä muutama päivä sitten eräs tuttavani lausahti, että sienestys energiataloudellisesti on kannattamatonta. Energiaa kuluu enemmän kuin mitä niistä ravintolisää saa. Jaas...aivan sama minulle.
En minä niitä toki rahapulassani kerääkkään. 

Miten lienee sitten metsästys, kalastus, muista harrastuksista puhumattakaan. Eikö tärkeintä ole kuitenkin se että saa liikkua raittiissa ilmassa, mieli virkistyy ja voi nauttia biodiversiteetistä. Pitääkö kaiken olla taloudellisesti kannattavaa, eikö myös henkisillä arvoilla ole energiataloudellinen painoarvonsa. 

Tänään emme kyllä syö sieniä, sillä en suinkaan tahdo että lapsukaiset niihin kyllästyvät. Jos nyt kuitenkin tekisin itselleni pienen sienimuhennoksen ja huomenna sitten lapsillekkin pottuja sienikastikkeen kera.

Lauantain rattoa...

Kävin lauantain kunniaksi metsikössä ja löysin aivan mahtavan tattipaikan. Kiertelin ensin vähän siellä sun täällä eikä löytynyt muita kuin  pulkko- ja kärpässieniä.
Arvelin jo ettei Kuopiossa kasva muita kuin myrkkysieniä. Tuli jo ikävä entiselle kotipaikalleni jääneitä kanttarelli- ja tattimetsiä. Sitten katselin hiukan ympärillleni ja näin notkelmassa nuoren kuusikon jossa ei ollut aluskasvillisuutta kuin nimeksi. No siellähän ne herkkutatit sekä haperot odottivat poimijaansa.
Sain aivan mahtavan saaliin. Enpä olisi uskonut että veitsi pysyy niin hyvin keskisormen ja nimettömän välissä. 'Konstit on monet' kun sieniä kerää ja puhdistaa...
Tein illaksi Härkää talontapaan. Siis sisäfilepihvejä tattikastikkeella ja valkosipuliperunoilla. Alkuruokana oli haperokeitto paahdettujen leipäkuutioiden kera. Kyllä kelpasi,,, Ainut puute oli se ettei minulla ollut punaviiniä. Jäi tatteja vielä pakasteeseenkin talven herkkuihin. Taidanpa käväistä vielä tänään katselemassa onko sieniä noussut lähiympäristöön lisää. Akuankka kipsini alkaa olla sen näköinen etten ilkeä mennä sitä maanantaina vaihdattamaan. Saan taas nuhteita tohtorisedältä.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

sydänlämpö

Yritinpä korjata tekstiä, niin sain sen sitten kokonaan häviämään. Pentu on nyt kuitenkin onnellisesti kotosalla.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Jus joo...

Käytin koiruuksia aamutarpeilla, enkä pöljä irrottanut talutushihnoja. Nuorempi tietysti katosi jonnekin, liekö jäänyt hihnastaan kiinni. Kävin jo pitkän tovin sitä etsimässä tuloksetta.
Tulin vaihtamaan välillä jotakin kuivaa ylleni kun olen aivan märkä. Tulee jo hätä käteen, sillä pentu on kuopukseni koira ja hän tulee pian koulusta kotiin. Olisi aihetta löytää pentu ennen hänen paluutaan. huohhh...
On täällä kyllä varsinainen äiti,,, hävittää nyt lapsensa koira mettään...Ärräpee sanon mä....

No jotain hyvääkin etsintäreissusta oli. Löysin herkkutatteja sekä kanttarelleja. Niistäpä illankähmässä valmistan metsästäjänvoileipiä. Kun sen koiruuden ensin löydän.

Nyt sitten iski armoton nälkä....

maanantai 13. syyskuuta 2010

Sanat hukassa

En nyt oikein saa fiiliksiä kirjoittamiseen.  Ei löydy oikeita koukeroita blogiini. Jospa se kirjoituskäsi nyt vain huilaa. toivotaan ainakin niin.


Jostakin lehdestä kopsasin nimettömän.


Unelma

Näin unta elämän salaisuuksista.
ystävyydestä,
oikeamielisyydestä,
kaiken kattavasta rakkaudesta.


Minä lepäsin unienkehdossa.
Ruumiini haihtui olemattomiin,
minä ikuisuudessa leijuin.


Niin kaunis oli uneni,
hento hetken lentoni.
Tuntemattomia tiet joilla kuljin,
tutkimattomia tuvat joissa viivähdin.
En minä pelännyt,
sillä jotakin suurempaa,kuin ihmisenmieli,
sain nähdä.
Sanatonta rakkautta kokea.


Rakkautta,joka minua ympäröi.
Koskettaa vielä uneni jälkeen.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Ikuisuusprojekti...

Se olisi niin kuin perjantai. Menen taasen viikonloppua viettämään remontin parissa sinne susirajan taakse. Illalla katselin näitä sivustoja ja löysin paljon tuttuja. ihanaa!!!


En kylläkään hallitse tämän formaatin toimintaperiaatteita vielä. Ensiviikolla paneudun sivuston opiskeluun, jos viikonvaihteesta hengissä selviän.


Ottakaa yhteyttä, olisi mukavaa taas bloggailla yhdessä 'tassu tassussa' tassutella.


paloma

torstai 9. syyskuuta 2010

Taas kaikki alusta...

Hei kaikki tutut ja tuntemattomat.


Sain tämän osoitteen eräältä Siskoseltani. Kiitos Sinulle!
Bloggailin eräällä sivustolla mutta ylläpitäjät kaikessa viisaudessaan poistivat blogimahdollisuuden,,, joten se niistä sivustoista sit.


"Anna minulle minun
jokapäiväinen ystäväni.
Pari sanaa
pieni hipaisu
katsekin riittäisi
kantamaan sudenhetken yli."

Anja Porio






paloma