Koiranilma

Lumisade tuli yöllä ja muuttui rännäksi aamusella. Kauhea koiranilma,,,, Onneksi sain etupihan eilen kuntoon, sillä tänään en halua enkä jaksa tehdä ulkotöitä. Mikään ei ole tympeämpää kuin kylmä tuuli ja räntäsade. Silti tuo ilmakaan ei voi viedä minun hyvää tuultani. hmm....




 Sateen jälkeen

Rankkasateen jälkeen 
pensas nuokkuu
raskaana
          lehtiraajojen suonet
täynnä elämän nestettä
Kuin nainen
rakastettunsa lähdettyä
         sopukat pursuten 
siementä
         suu suudelmia
vartalossaan varhaiskevät


-Acu Storträsk-

          

kauannnnnnn...

Nyt on pakko saada jotain tehdyksi. En ole kahteen viikkoon juurikaan tehnyt mitään, vain haaveillut kuin teini. Koti alkaa olla jo aika siivoton ja pikkupihanikin on vielä 'kesäkunnossa' 
Sydän tekee tepposiaan, ikävä kalvaa, vaikka tiedänkin hänen saapuvan illalla. Joskus tunnit matelevat,,, iltaan on pitkä matka!!! Ihan heti, on pitkä aika.




Odotan sinua
    kuin laskeva ilta aamua


             Tähdet iholla
             valaisen tuloasi


-Acu Storträsk-

blogi

Tämä harmaa päivä tuntuu liian pitkältä. Voi kun tulisi yö ja näkisin unta hänestä jota ikävöin. Onneksi puhelin on keksitty.

Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.

                                      - Maaria Leinonen -

Ei kukaan....

Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää.
Me loistamme, kun toinen
meidät sytyttää.

-Anna-Mari Kaskinen-

Sinä järkytät!!!!!

Tämä ihmiselämä on sitten kummallista. Viimekesänä istuskellessani kolarin jälkeisenä viikonvaihteina aittani kuistilla, kuvittelin ettei elämässäni ole kuin epäonnea epäonnen perään ja elämä tuntui lohduttomalta. Silloin sain ikuistettua muutamia kuvia taivaanrannasta, punertavat pilvet ja luonnon kauneus lohduttivat uupunutta siipirikkoa. Enkä todellakaan edes osannut uneksia näistä tuntemuksista jonka rumpaliprinssi tullessaan toi.

Eeva Kilpi sen  kertokoon:

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa. 

Tulkoon syys ja talvi....

Elämäni paras 'lomaviikko' on ohi ja haikamieli. Mutta kuitenkin niin seesteinen ja onnellinen olo. 

Katariina Honkasen kappaleen sanat tuntuvat tänään sopivilta.

He lauluista rakensivat sillan toisilleen
Ja varovasti astuivat ensimmäisen askeleen
Silta seisoi paikoillaan
Se hyvin heitä jaksoi kannattaa
He heittivät lantin joen pyörteeseen
Ja nimesä raaputtivat sillan kaiteeseen
Ja ajatuksen yhteisen
He kirjoittivat alle nimien
Tulkoon syys ja talvi
Ne kyllä kestetään
Vaikka iäisyys on kesään
Me joen lauluihin omat laulut liitetään
Eikä talvikaan saa virtaa jäätymään
He katsoivat virtaa ohikiitävää
Ja tunsivat miten raskas on keveää
Niin aika muutti muotoaan
Nyt se toisenlaisin kelloin mitataan
Monet myrskyt siltaa ravistaa
Tulva sitä koettaa irrottaa
Se yhä vain jää paikoilleen
Ja jää myös viesti sillan kaiteeseen
Tulkoon syys ja talvi
Ne kyllä kestetään
Vaikka iäisyys on kesään
Me joen lauluihin omat laulut liitetään
Eikä talvikaan saa virtaa
Ei talvikaan saa virtaa
Ei talvikaan saa virtaa jäätymään

Mutta jos sinä kesytät minut, niin.....

Ketun polulle asteli  pitkähiuksinen rumpaliprinssi. Nyt kettua pelottaa miten käy jos kesyyntyy. Jääkö kettu hyljättynä suremaan ja ikävöimään prinssiä, vai löytääkö onnen. Uskaltaako kettu enää ryhtyä leikkiin???

Työsiirtolaan...

Sainhan mä sen varaston siivottua, mutta täytyi mun hiukan itseäni uhkailla, lahjoa ja kiristää. Lupasin, että sitten kun varasto on siivottu niin saan lämmittää saunan ja ottaa pari lasillista valkkarii, mutta vasta kun varasto on siisti. 

Taas on lähdettävä sinne työsiirtolaan viikonvaihdetta viettämään. Väsyttää jo valmiiksi pelkkä ajatuskin.

Juuttaan luuseri...

Minun piti alottaman aamusella ulkovaraston siivous. Sillä täytyisi saada sinne sopimaan kaappipakastin 'jota en kylläkään vielä ole ostanut, kun se varasto on niin täysi.

Eipä yhtään huvittanut moista homma aloittaa,,,, juuttaan luuseri rupesin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla ja siinä vierähtikin useampi tunti. Niskaperseote se kai on otettava ja passitettava itsensä tuonne varastolle päin. Tuntuu ettei jaksaisi täällä mitään ylimääräistä tehdä. Riitäisi nuo normi arjen pyörittelyhommelit.

Tuossa sitten yksi käsitelty kuva.


Mummuni ei ole niin vanha kuin miltä näyttää ja siitä hänen pitää olla iloinen???
Eniten mummussa pidän siitä, että hän on oma itsensä eikä yritä olla normaali ihminen. Mummu tekee mieluiten sitä, mitä muut kieltävät häntä tekemästä. Mummun mielestä ihmiset eivät enää käytä tervettä mallasjärkeä...

Mussut

                          Tässä ovat mummun mussut.

 Olen isoveli kas,

vasta itsekin 2-vuotias.

Pientä vauvaa ihailen,
halin, hellin ja hoivailen.

 

Suukotan ja rutistan,
silitän ja hauskuutan.
Odottaa en jaksaisi,
vaan leikkiä jo tahtoisin.

"Onko kakka housussa?",
kysyn otsa kurtussa.
Auttaa tahdon kovasti
ja parhaani teen varmasti.

Isommaksi sä kasvat kun,
niin leikin saloihin ohjaan sun.
Ylpeänä sanoja tavailen:
"Oot veljeni mun sä pikkuinen."

etsivä löytää,,,vai löytääkö???

Nyt sitten loppui tuo E-jäsenyys. Mitä siitä jäi oikein käteen, eipä ainakaan löytynyt sitä omaa jonka kainaloon iltasella käpertyä. Ei kai se sitten ollut tarkoituskaan sieltä löytyä. 

Uusia ihmissuhteita tuli kuitenkin solmittua ja täällähän te miltei kaikki olettekin 'samassa kasassa' 

Yritetään nyt pitää tämä kasa koossa, eikä ruveta nahistelemaan turhanpäite. 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja hyväksytään toistemme erilaiset ilmaisutavat. Koko sydämestään toivoopi paloma.

Varttumisen myötä saa oppia,
että jopa se henkilö,
jonka ei koskaan pitäisi tuottaa pettymystä,
todennäköisesti kuitenkin tekee sen...

Sydämeni
särkyy varmaan useammin kuin kerran,
ja joka kerta se tuntuu entistä kipeämmältä.
Särjen myöskin sydämiä.
Joten muistan miltä tuntui kun oma sydämeni särkyi.

Riitelen varmasti myös parhaan ystäväni kanssa.

Moitin uutta rakkauttani asioista,
joihin vanha rakkauteni oli syypää.

Itken sitä, että aika kiitää liian nopeasti,
ja että ennen pitkää menetän jonkun rakkaani.

Joten otan liian monta valokuvaa,
nauran liikaa ja
rakastan niin kuin minua ei olisi koskaan satutettu,
koska jokainen allapäin vietetty kuusikymmentä sekuntia
merkitsee yhtä onnen minuuttia,
jota ei saa koskaan takaisin.

En pelkää elämän päättymistä.
Pelkään sitä,
ettei elämä pääse koskaan alkuun.

läheisyyden haluinen...

Kyllä mä olen sitten aika yksoikonen ja vajakki, kun en ymmärrä. 
Eräs mielenkiintoisen tuntuinen herrashenkilö meilaili. Ja tuumasi muutaman meilinsä jälkeen, että vaikutan aika läheisyyden haluiselta. 
Vastasin mielestäni aivan korrektisti:  
'Mielestäni jokainen terveellä tunneälyllä ja itsetunnolla varustettu ihminen kaipaa läheisyyttä. Mutta se keneltä sitä vastaan ottaa, riippuu taas henkilökemioista, luottamuksesta, ym. seikoista'

Hän kirjoittikin seuraavassa meilissään seksistä ja pyysi saada soittaa minulle. En kyllä ole pitänyt tapanani heittää numeroani muutaman minuutin tuttavuuden jälkeen ja kerroinkin sen hänelle.

Mutta mielestäni läheisyys ei ainoastaan ole seksiä, vaan paljon, paljon muutakin. huoh. Siihempä meilailumme lopahti.... Taidan olla aikamoinen kranttukin,,, Joten se siitä sitten.

näläkä

Poikani illalla kotiinpalatessaan toi laatikollisen hirvenlihaa. Niitä olen vaihteeksi paloitellut ja pakastanut.
Meillä syödään tänään hirvipaistia. nam...
Tiedättekö mitä kuvassa on?

syyntakeeton

Ystävättäreni käväisi minua auttelemassa, kun minun autoni on edelleen tyttärelläni.Sillä tarvitsin kuskia, että saan vietyä tarpeetonta mutta vielä käyttökelpoistä krääsää kierrätyskeskukseen Ja sitä krääsää oli tuhottomasti vähäkös noiduin niitä kuskatessamme. Torstaina ystävättäreni tuli sitten päiväkaffeelle aitalleni ja toi minulle joululahjan. (tosin olemme jo aikoja sopineet, ettemme ostele toisillemme lahjoja) Joka tapauksessa hänen yllätyspaketinsa ilahdutti ja nauratti. Miten osuva teksti paitulissa onkaan. Nyt minulla on siis paituli, kaipa sitä voi pitää vaikkapa saunan jälkeen. Yöpuku kun ei päälläni pysy, se vain löytyy aina mytyssä jostakin sänkyni vierestä.

antitress...

Lopultakin onnelisesti kotosalla.
Nyt on aitan kaiteet uusittu ja portaatkin ovat miltei valmiit, leivinuunin muurauskin pääsi alkamaan, vielä putkitöitä riittää pariksi päiväksi. Sain siivoiltua talon ja vuokralaiset toiva sinne jo tavaransa. Vielä ensiviikon vaihteeksi jäi autotallin ja varastotilojen tyhjennystä. Väsyttää saamaristi, mutta silti on jo tressittömämpi olo. Otin muutamia kuviakin muuta laittelen ne huomenna koneelleni, tänään en jaksa.