perjantai 11. helmikuuta 2011

kevät

Taas vaihteeksi oikein kunnon pakkaspäivä. Vähäkös aamusella jännitti startata autoa, kun en ole vieläkään laitattanut siihen logilämmitintä. Hyvinhän tuo Poloseni kuitenkin ekalla väännöllä lähti. 

Olen hakenut pariin työpaikkaan jotka ovat enemmän ammattiani vastaavia.Tein innostuksissani jopa pienimuotoisen portfolion töistäni. Nyt sitten jännitän tärppääkö??? Epäilen kyllä, sillä ainakin toisessa niistä olen huomattavasti pätevämpi koulutukseltani ja työkokemukseltani kuin siellä olevat esimiehet. No, en ainakaan ole epäpätevä. huoh.. Joskus tuntuu ettei koulutuksesta ole muuta kuin haittaa. Ainakin kun etsii itselleen 'lähes'ammattiaan vastaavaa työtä. Rivityöntekijöille näyttä olevan paikkoja vaikka millä mitalla, mutta niihin ei pääse jos on esimieskoulutus ja vielä työkokemusta. Pitäisiköhän valehdella ammattiosaaminen ja työuransa, ettei vain olisi ylipätevä,,, naurettavaa .



Tässä on hurahtanut neljä kuukautta siitä, kun tapasin rumpaliprinssini. Ei sitä voi oikein uskoa kuinka yksi tapaaminen voi muuttaa elämää. Niin vain sattui käymään eikä ainakaan vielä ole harmittanut. Elämä on niin mutkikasta ja arvaamatonta. Ei koskaan voi tietää mihin jokin tietty valinta lopulta vie. Täytyy muistaa olla kiitollinen voimaa antavista onnenhetkistä. Niitä tarvitsee silloin kun murhe murtaa.
Aika menee kuin siivillä ja heti on kevät. Ja minä kesänlapsi onnellista odotusta täynnä.

     Syli
Tulen luoksesi 
kuin valo
kuusikon takaa -
silmunvihreä, viaton

Sinä kannat minua
    kuin pihkantuoksuinen polku
 viet ihosi lämpimään 
metsään
Oi kuusenkerkkä
kevät
    - rakastettuni -

- Acu Storträsk -

torstai 27. tammikuuta 2011

torstai on toivoa täynnä

Voi kuinka kylmää ja kaunista ulkona onkaan. Valo lisääntyy päivä päivältä, mutta kirkkaina päivinä pakkasta piisaa.
Ystävättäreni oli yökylässä luonani ja paransimme maailmaa kera samppanjan ja viinin. Jotenkin minua tympäsi kun ystävättäreni soitti ja kertoi tulevansa kyläilemään. En ollut oikein ystävätuulella. Mutta kuitenkin oli aivan mukavaa jutella pitkästä aikaa. Täytyisi aina muistaa siskot, siskoja ei saa unohtaa. Vaikka nyt olenkin keskittynyt tiiviisti erääseen joka vie kaikki ajatukseni ja vapaa-aikani.
Nukuin niin sikeästi etten herännyt kellon soittoon ja rumpalini läksi töihin nukkuessani. harmittaa... kun en laittanut hänelle aamiaista kuten normaalisti. Toivottavasti hän sen kestää kuin mies.


Tässä tasan vuosi sitten otettu pakkaspäivän kuva, jolloin olin hyvin yksinäinen ja tuhlasin aikaani ja energiaani järvellä ja metsässä säästä riippumatta.



Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään.

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan.
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan.

- Jope Ruonansuu

torstai 20. tammikuuta 2011

Yhtä juhlaa tää elämä...

Touhuaamu.
Kuopuskultaseni viettää 12v synttäreitään tänään. Paketoin juuri lahjat ja täytyypi vielä hiukan siivoilla kotia, sillä hän on hyvin tarkka tyttö 'siivon suhteen' kaiken täytyy olla tip,,,top,,, kun hän saapuu koulusta ystävineen.
On se hyvä että joku meidänkin perheessä huolehtii kodin kunnosta. Olkoon se sitten vaikka kuopukseni.
Täytekakkua ja muita herkkuja tiedossa iltapäivällä.
Kuopuskullalle Uppista:

Vaikka taivaalta sataisi puukkoja,
tulisin antamaan sinulle suukkoja.
Vaikka yö olisi pikimusta,
et jäisi vaille rutistusta



Tässä vielä yksi runo jonka löysin netistä, en kylläkään tiedä kirjoittajaa. Kuvan otin vuosi sitten kotiseudultani.

                                        Onnekas

En koskaan halua
tottua sinuun.
En halua
pitää sinua selvyytenä.
Haluan rakastua sinuun
uudelleen joka hetki.
Haluan ihastella hymysi loistoa
aina sen nähdessäni.
Haluan pystyä huomaamaan,
kuinka onnekas olen.
 


keskiviikko 12. tammikuuta 2011

rakkautta ja piikkilankaa

Tässä yksi kuva sunnuntaiselta kävelyretkeltäni hiukan muokattuna.

 

On se siellä

Sunnuntaina käväisimme kelkkailemassa. Mutta eikös kelkka ruvennutkin reistailemaan ja jäin jalkamieheksi.
Vähän tympäsi kävellä kun en oikein ollut varma paluumatkan pituudesta.
Ilma oli kuitenkin mahtava ja aurinkokin pilkisteli puidenlomassa.
Sain muutamia hauskoja kuviakin näpsittyä ja liikuntaa raikkaassa lumimaisemassa.


 
                               Jaksaakseen on
opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.
                                          - Maaria Leinonen-

tiistai 11. tammikuuta 2011

Talviaurinkoa

Pitkästä aikaa koneella. Elon kiemurat vievät mennessään ja hyvä niin. 

Tässä eräs runo auringonlaskun kera:



                     "Jos suudellessa
ajattelee suutelevansa,
ei suutele.
Täydellinen antautuminen
siihen mitä kulloinkin tekee
on ainut tie tehdä
jotakin merkityksellistä.
Täydellisen antautumisen
oikea nimi
 on intohimo."
-Tommy Taberman & Jussi T. Koski

perjantai 31. joulukuuta 2010

Teille kaikille

Onnellisenpaa uutta vuotta.

Rakastakaa, rakastakaa, muulla ei ole merkitystä.
-la Fontaine-