torstai 27. tammikuuta 2011

torstai on toivoa täynnä

Voi kuinka kylmää ja kaunista ulkona onkaan. Valo lisääntyy päivä päivältä, mutta kirkkaina päivinä pakkasta piisaa.
Ystävättäreni oli yökylässä luonani ja paransimme maailmaa kera samppanjan ja viinin. Jotenkin minua tympäsi kun ystävättäreni soitti ja kertoi tulevansa kyläilemään. En ollut oikein ystävätuulella. Mutta kuitenkin oli aivan mukavaa jutella pitkästä aikaa. Täytyisi aina muistaa siskot, siskoja ei saa unohtaa. Vaikka nyt olenkin keskittynyt tiiviisti erääseen joka vie kaikki ajatukseni ja vapaa-aikani.
Nukuin niin sikeästi etten herännyt kellon soittoon ja rumpalini läksi töihin nukkuessani. harmittaa... kun en laittanut hänelle aamiaista kuten normaalisti. Toivottavasti hän sen kestää kuin mies.


Tässä tasan vuosi sitten otettu pakkaspäivän kuva, jolloin olin hyvin yksinäinen ja tuhlasin aikaani ja energiaani järvellä ja metsässä säästä riippumatta.



Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään.

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan.
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan.

- Jope Ruonansuu

2 kommenttia:

  1. Kaunis sininen talvikuva.Kiva kuulla sinusta,vaikka ymmärrän hyvin,että sulla on nyt muutakin tekemistä ja ajattelemista,mistä myös olen iloinen,vaikka olenko pikkuisen kateellinenkin....?!!!:)

    VastaaPoista
  2. Ja täällä on niin kesäistä? Ja ehdottamasti samaa mieltä myrskyn kanssa, aivan upea kuva.. minullakin on kamera mutta ei tule käytettyä, nyt saan kännykän jossa on vähän parempi kamera, josko sillä sitten.. hyvää kevättä Sinulle ja koiruuksille.

    VastaaPoista