Niin kun me puhjettiin kukkaan...

Syksyt ovat ankeaa aikaa keväänlapselle joka rakastaa valoa ja lämpöä. Odotin jo pelonsekaisin tuntein aikaa jolloin maailma on harmaa ja räntä lentää. Loka-marraskuu eivät todellakaan ole lempikuukausia. 


 Lokakuu oli kovin kankea ja kostea, mutta ei suinkaan ankea, vaan sydänlämpöä täynnä. 
Aika lensi siivillä, illat ja yöt sekuntteja viikonvaihteet minuutteja. Nyt on jo marraskuu, heti on kevät ja minä onnellista odotusta täynnä.

Uniklubin Kukka;


Pohjalla kun itsensä löytää
Silmäni kauneutta ei nää
Kun sä seisot kuolleessa pisteessä
Menettää sen viimeisen toivon
Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon
Ja valo löytyy viime hetkillä

Niin kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois
Pimeyteen ei tieni viekään
Niin kai se on jos kaltaisen löytää
Ja nyt sä seisot minun vierellä
Kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois