jumppaa

Tää on tää kaamosmasennus nyt niin rankkaa ettei oikein jaksa tehdä muuta kuin masentua... Jos nyt ei aina vuoteeseen asti viitsi kömpiä niin voihan sitä vaikka sohvalla...pötkötellä...


Tänään kuitenkin ajattelin, että täytyy ainakin yrittää jumpata tuota kätöstä hiukkasen. Mutkun, mutkun tympäsee nuo tavanomaiset treenit... Niin arvelin sitten alustaa kukonkuoritaikinaa tuolla kipeällä kädellä. Käyhän se jumpasta sekin. 

Sainhan minä jonniimoisen ränttösen aikasekseni ja nyt se uunissa kypsyy,,, ihana tuoksu leijailee keittiöstä. nam...
Laitan sitten jälkilämmölle paistin uuniin niin eiköhän sitä iltasella ole ihan ähkyssä ja valmis masentumaan uudelleen tuohon kaamokseen.

Pieni varoituksen sana vielä lopuksi... Jos satutte illankähmässä liikuskelemaan eteläkuopiossa, niin varautukaa kaasu ja hajuhaittoihin. 

Heti on joulukin, tässä pätkä Hannele Huovin runosta.
Se menee jotenkin näin.                      
Minä leivoin taikinan,
siitä paisui pulla.

Voi, voi, voi voisinpa
yhtä pyöreäksi tulla...
Voi, voi, voi voisinpa
yhtä tuoksuvaksi tulla..


Neilikka kaneli, neilikka kaneli.
Ilmassa leijuu tuoksujen taika.
Ilmassa leijuu jouluinen aika.
Nallen nenää kutittaa tämä onnellinen aika...