Kävin lauantain kunniaksi metsikössä ja löysin aivan mahtavan tattipaikan. Kiertelin ensin vähän siellä sun täällä eikä löytynyt muita kuin pulkko- ja kärpässieniä.
Arvelin jo ettei Kuopiossa kasva muita kuin myrkkysieniä. Tuli jo ikävä entiselle kotipaikalleni jääneitä kanttarelli- ja tattimetsiä. Sitten katselin hiukan ympärillleni ja näin notkelmassa nuoren kuusikon jossa ei ollut aluskasvillisuutta kuin nimeksi. No siellähän ne herkkutatit sekä haperot odottivat poimijaansa.
Sain aivan mahtavan saaliin. Enpä olisi uskonut että veitsi pysyy niin hyvin keskisormen ja nimettömän välissä. 'Konstit on monet' kun sieniä kerää ja puhdistaa...
Tein illaksi Härkää talontapaan. Siis sisäfilepihvejä tattikastikkeella ja valkosipuliperunoilla. Alkuruokana oli haperokeitto paahdettujen leipäkuutioiden kera. Kyllä kelpasi,,, Ainut puute oli se ettei minulla ollut punaviiniä. Jäi tatteja vielä pakasteeseenkin talven herkkuihin. Taidanpa käväistä vielä tänään katselemassa onko sieniä noussut lähiympäristöön lisää. Akuankka kipsini alkaa olla sen näköinen etten ilkeä mennä sitä maanantaina vaihdattamaan. Saan taas nuhteita tohtorisedältä.
Onhan sulla herkut ollu pöydässä.Täällä vesikielellä luen:)
VastaaPoistaNo,mulla on lohikalaa ja ihan hyvää sekin on.Varsinkin,kun alan jo muistuttaa itse enemmän ja enemmän tattia vähäiseksi jääneen liikunnan ansiosta(kin)!
Lohikin on herkkujani.Siitä kun saa niin monenmoista laitettua. nam. Yksi todella pirullinen puoli tuossa sienestyksessä on ja se meinaa kyllä viedä siitä kaiken riemun. Iltasella päänahassani tunsin jotakin elämää... Kolme hirvikärpästä halusi pesiytyä hiuspehkooni. Voi jumakaut!!! Että olin saada hepulin niitä etsiessäni...apuaaaaaaaa..
VastaaPoistaoih, oih, vesi kielellä täälläkin...
VastaaPoista