jumppaa

Tää on tää kaamosmasennus nyt niin rankkaa ettei oikein jaksa tehdä muuta kuin masentua... Jos nyt ei aina vuoteeseen asti viitsi kömpiä niin voihan sitä vaikka sohvalla...pötkötellä...


Tänään kuitenkin ajattelin, että täytyy ainakin yrittää jumpata tuota kätöstä hiukkasen. Mutkun, mutkun tympäsee nuo tavanomaiset treenit... Niin arvelin sitten alustaa kukonkuoritaikinaa tuolla kipeällä kädellä. Käyhän se jumpasta sekin. 

Sainhan minä jonniimoisen ränttösen aikasekseni ja nyt se uunissa kypsyy,,, ihana tuoksu leijailee keittiöstä. nam...
Laitan sitten jälkilämmölle paistin uuniin niin eiköhän sitä iltasella ole ihan ähkyssä ja valmis masentumaan uudelleen tuohon kaamokseen.

Pieni varoituksen sana vielä lopuksi... Jos satutte illankähmässä liikuskelemaan eteläkuopiossa, niin varautukaa kaasu ja hajuhaittoihin. 

Heti on joulukin, tässä pätkä Hannele Huovin runosta.
Se menee jotenkin näin.                      
Minä leivoin taikinan,
siitä paisui pulla.

Voi, voi, voi voisinpa
yhtä pyöreäksi tulla...
Voi, voi, voi voisinpa
yhtä tuoksuvaksi tulla..


Neilikka kaneli, neilikka kaneli.
Ilmassa leijuu tuoksujen taika.
Ilmassa leijuu jouluinen aika.
Nallen nenää kutittaa tämä onnellinen aika...

odotan kaamosmasennusta

harmaa maanantai

Taas on maanantai. Viikonvaihde vilahti vauhdilla. Käväisin Jyväskylässä katsomassa pienokaisia, he kasvavat aivan silmissä. Sunnuntai vierähti maalla viekkuillessa, sain muutaman kuvankin näpsättyä lumimaisemasta.


Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme,
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme
kukkien rinnakkain.

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi,
saman ikävän kantamina
ja nyt tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.
-Maaria Leinonen- 

rauhoittava metsälenkki

Tämäkin päivä on jo kääntymässä iltaan. Lapsukaiset läksivät isälleen, eikä rumpaliprinssikään pääse tulemaan tänä itana. Olen siis aivan yksin ja ikävissäni :,(

Kävisin aamupäivällä koirien kanssa metsässä (niitä onkin luonani nyt kolme kappaletta) Otin kameran mukaani, sillä ilma oli kaunis ja aurinkokin paisteli. 
Eräs puunjuuri odotteli minua polulla ja tarttui kengänkärkeeni. Samanaikaisesti Kassu vetäisi napakasti ja minä lensin rähmälleni kiven päälle. Tietenkin otin vastaan kipeällä kädelläni kun talutushihna oli terveessä kädessä. Vitjatti kun sattui polveen ja käteen,,, kamerakin luiskahti takin kauluksesta kivelle, mutt' ei rikkoutunut. 

Sitten vielä tuli pari venäjänvinttikoiraa vastaan polulla. Vande ja Wiljo eivät ole koskaan reakoineet toisiin koiriin metsässä vapaana ollessaan. Mutta nyt Kassu urahti hiukan vinttikoirille ja silloin nousi oikea älämöly. Vandemarin sain kuitenkin lopettamaan ärinän välittömästi, mutta Wilikki juoksi vielä vinttikoiruuksien jälkeenkin haukkumaan,,, eto rääpäle kuvitteli olevansa isompikin kuin vain kahden kilon varaosa. On kyllä ylisuuri ego pikkupirulaisella. 

Se olikin oikein antoisa ja rauhoittava metsälenkki. Siivosin sitten suutuspäissäni etupihalta lumet ja sain jopa kiukussani tyhjennettyä suihkulähteenkin, joten lenkkeily kannatti. 

Tässä yksi kuva metsästä tänään.


Kohtaaminen


Kivi tuli vastaan
Ei väistänyt vaikka kävelin kohti,
ei kavahtanut vaikka kosketin,
kylmyyttään valitti...
Ymmärsin.


-Acu Storträsk-

Lunta tulvillaan...

Lunta tuprutti viimeyön ja maisema on kuin joulukortissa. Taidan pistäytyä tuolla lumimaisemassa koiruuksien kaa.
Tämä syksy on tapahtumia täynnä etten ole juurikaan kerennyt kirjoittelemaan.

Tässä Maaritin kappale 'Tahdon sinut rakastamaan'

Katulamput syttyy, soitat kitaraa,
laitan pienen meikin ilta odottaa.
Sitten katsot minuun ja mä rivin välit luen.
Minut syliis painat kun mä jotain vielä puen.

Köyhät tahtoo rikkaan ja rikkaat kuninkaan.
Mutta minä vain TAHDON SINUT RAKASTAMAAN.

Jotkut suuret bailut kasvot hymyilee,
siellä sielut toisiaan hämää lymyilee.
Joukon keskellä seisot ja jotain pelleilet.
Pian tulet luoksein ja mulle hymyilet.

Köyhät tahtoo rikkaan ja rikkaat kuninkaan.
Mutta minä vain TAHDON SINUT RAKASTAMAAN.

normikuumeko vai adHD???

Talvi on kohta ovella, joten on aika suunnata katse ensikesän harrastuksiin. hmm... pyöräkuume nousee taasen. Minkä sille sitt' tekee???  Pikkumustani kuuluu historiaan, vaikkakin sitä vielä ikävä onkin. 
Yhdessä tuumin olemme katselleet uutta mopoo huo... Siis Hän on niitä etsinyt ja mä olen vähän niin kuin ollut mukana. Jotenkin ajatukset nyt näyttävät kallistuvan tiettyyn merkkiin. Toki olen ottanut selvää ihan hikipediasta asti ja hyvältä näyttävät arvostelut. Liekö sitt' juuri tuo mun uusi mopomerkkini, siis jos Luoja suo??? Tässä teillekin faktaa kyseisestä merkistä jota rumpaliprinssikin harrastaa.


Moottoripyöristä puhuttaessa täytyy Yhdysvalloissa valmistettava Harley-Davidson, eli Harrikka tai Harlikka mainita omana tyyppinään. Harley-Davidson on ulkonäkönsä puolesta kuin mikä tahansa custom- tai cruiserpyörä. Omaksi lajityypikseen Harrikan tekee lähinnä sen maanisuuteen taipuvainen käyttäjäkunta, joka on kohottanut kyseisen moottoripyörämerkin jumalan asemaan elämässään. Harley-Davidsonin tekniikka on koko merkin historian ajan laahannut 40 - 60 vuotta muiden moottoripyörämerkkien perässä. Harley-kuskien keskuudessa onkin tapana noudattaa sääntöä kun oman kylän kellotapuli häviää näkyvistä, on aika kääntyä takaisin. Optimistisimmat Harley-Davidsonin omistajat kuitenkin tekevät joka kesä Lapin reissun, eli pyrkivät ajamaan pyöränsä Pohjois-Norjaan ja takaisin. Pisimälle on toistaiseksi päässyt tuntemattomaksi jäänyt joensuulainen Harley-kuski, jonka Harley-Davidson Sportster jaksoi menomatkalla Pudasjärvelle asti.^[2]

Niin kun me puhjettiin kukkaan...

Syksyt ovat ankeaa aikaa keväänlapselle joka rakastaa valoa ja lämpöä. Odotin jo pelonsekaisin tuntein aikaa jolloin maailma on harmaa ja räntä lentää. Loka-marraskuu eivät todellakaan ole lempikuukausia. 


 Lokakuu oli kovin kankea ja kostea, mutta ei suinkaan ankea, vaan sydänlämpöä täynnä. 
Aika lensi siivillä, illat ja yöt sekuntteja viikonvaihteet minuutteja. Nyt on jo marraskuu, heti on kevät ja minä onnellista odotusta täynnä.

Uniklubin Kukka;


Pohjalla kun itsensä löytää
Silmäni kauneutta ei nää
Kun sä seisot kuolleessa pisteessä
Menettää sen viimeisen toivon
Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon
Ja valo löytyy viime hetkillä

Niin kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois
Pimeyteen ei tieni viekään
Niin kai se on jos kaltaisen löytää
Ja nyt sä seisot minun vierellä
Kun me puhjettiin kukkaan
Ensi hetkillä
Eikä me kuihduttu koskaan
Pimeyden keskellä
Sulje sun silmät
Anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät
Anna mun kantaa sut pois